Kalle Lassila, maailman huippuihin kuulunut sprinttihiihtäjä (muun muassa Sapporon MM-sprintin 11. ja Vancouverin Olympiasprintin 10. sija), kävi ”huitaisemassa” Lapuan Fin5-suunnistusviikon avauspäivänä kuntosarjan pisimmän radan.
– Oli tosi mukavaa. Kyllä kannatti, hän toteaa.
Tätä edellisestä suunnistuskokemuksesta oli Kallella ehtinyt vierähtää kymmenisen vuotta. Sitten hän kävi nykyisen työnantajansa YLE:n uudella harrastuskoneella etsimässä itselleen sopivaa lajia ja suunnistus oli sieltä tullut esille.
– Testasin Ylen harrastuskonetta, ja se antoi tulokseksi suunnistuksen.
Kommentaattori antaa kommentteja kenttäkuulutukselle.
Sitten Majasaaren Teemu houkutteli minut tänne, kun asun nykyään Seinäjoella, kertoo Kalle.
– Kyllä jännitti tämä lähteminen, hän virnistää. – En arvannut, että näin paljon. Onneksi Fin5 tapahtuman nettisivuilta löytyi hyviä ohjeita, kun oli jo unohtanut, mitä kaikkea suunnistustapahtumaan pitää ottaa mukaan.
Metsässä oli jalka syönnillään, mutta pienen hapuilun Lassilan Kalle myöntää.
– Sinällään oli helppo mennä, että oikeastaan ei ollut odotuksia. Jos olisin juoksu- tai hiihtokisassa, niin sitä helposti vertailee siihen entiseen ja toteaa, että lujempaa pitäisi päästä. Mutta tässä oli sillä tavalla leppoisaa, että jos jalka painoi, niin välillä voi pistää kävelyksi, eikä se ketään haitannut. Vaikka kunto ei ole ihan kohdillaan, niin kyllä sitä hieman hapoillekin pääsi.
– Mutta kyllä sitä välillä tunsi itsensä tyhmäksi. Kalle kertoo, että välillä hän epäili karttaa, välillä sitä, että kompassi osoittaa väärin. Itseään hän ei sentään osannut epäillä. Jo lähtiessä hän oli päättänyt, että ei kysy keneltäkään apua, jos olo tuntuu eksyneeltä.
– Kerran olisin halunnut kysyä, mutta silloin tietenkään ei ollut ketään näköpiirissä, hän nauraa.
Nähdäänkö Kalle ensi vuonna Tahkolla?
Pois metsästä kuitenkin päästiin ihan hyvällä mielellä. Mielellään Kalle olisi juossut useammankin kilpailun, mutta työesteet estävät loppuviikon osallistumiset.
Jälkikasvuaan Kalle aikoo usuttaa suunnistuksen pariin. Lajissa viehättävät etenkin luonnossa liikkuminen ja ekologisuus. Lapset oppivat monenlaisia taitoja samanaikaisesti. Lajissa kun tarvitaan muutakin kuin sitä raudanlujaa kuntoa. Hyvällä suunnistamisella ja hiljemmalla vauhdilla voi hyvinkin pärjätä paremmin kuin uskomattomalla kuntopohjalla. Vauhti ei todellakaan korjaa virheitä ja itsensä kontrollointi on Kallenkin mielestä vaikeaa.
Kalle suuntaa jo mietteet ensi kesään ja mahdollisuuteen osallistua Jukolan viestiin. Omasta mielestään hän kuitenkin kaipaa vielä suunnistustaitojen kohentamista. Mutta kuka tietää – jokusen vuoden kuluttua voi H35-sarjassa olla todella kova kilpailija.
xxxx
Jälkikirjoitus: sen verran sunnuntainen kuntosuunnistuskokeilu vaikutti, että Kallen voi nähdä tänään tiistaina kirmaamassa Törnävällä välipäivän sprintti-iltarasteilla.
(haastattelun suoritti Mikko Leppävuori, Fin5 2019 Kuopio-Tahko)